keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

PIAN PÄÄSIÄINEN

Keväistä on, vaikka viime yönä vähän rippasikin lunta pihamaalle. Lintujen kevätkonsertti on alkanut jo todenteolla. En ole varsinainen lintubongari, mutta tunnistin puukiipijän, punatulkut, peipposen ja viherpeipposen, punarinnan ja mustarastaan. Närhit ja harakat tietysti sekä räkättirastaiden lauman tienvarsimännyissä.
Simolla on paljon vahdittavaa pihan linnuissa. Harmi vaan, että takapihalla hiiviskelee harmaa tiikerijuovainen iso kissa, kenen katti lienee. Pihapönttöjen asuntonäyttelyssä on paitsi talitiaiset niin myös sinitiaset ahkerina. Ja ns. itikkalammikosta on jäät sulaneet, jo ensimmäinen sammakko siellä kökötti odottamassa kavereita.

Pihalla kukkii vasta lumikellot. Ne on varsinaisia kevään tuojia.
Olen joskus pelastanut niiden pieniä sipuleita ja kaivanut ne pihakiven viereen. Jotenkin tykkään niistä.

Kukkamaalla jouluruusu pukkaa valkoisia kukkia kerrankin ihan
kiitettävästi.

Punainen jouluruusu on vielä nuppuvaiheessa, mutta odotettavissa on punertavaa kauneutta.

Talventähtikin on nostanut yhden ainoa nupun avautumaan.
Sinivuokkoja on joku jo löytänyt, meidän pihalla ei niitä vielä ole
auennut. Toin Türin kukkamarkkinoilta vuosi sitten punaista "sinivuokkoa"  mutta se on tainnut kadota talven myötä.

Leskenlehdet, nuo ensimmäiset kevätkukkaset, avaavat vähitellen
nuppunsa päivään ja sulkevat ne illalla.
Vähän huono kuva, mutta kyllä se leskenlehti on.

Iloitsen keväästä. Ja pääsiäisestä. Viikonloppuna pitäisi jo korkata mökkikausi. Ainakin edestakaisin. Talvirenkaat on vielä autossa, joten lunta ja räntää kun on luvattu niin ehkä pärjäillään.

Koko kevään odotus on ollut yskimistä ja väsyä.  Lämpö alakantissa. Ja kävin tohtorillakin, sydän ultrattiin ja verenpaineet mitattiin. Verensokerikin pomppii, paino pitää saada alas edes hitusen.
Olen riskiryhmää, sanoi hän. Verenpainelääkitys tarkistettiin ja kolesteroleihinkin oli pillerit tarjolla. Huomaan, miten huono kunto minulla onkaan,  puuskutan kun Simon kanssa noustaan motarin takana kallion rinnettä. Tarttis tehdä jotakin. Ihan todella.
No, ei tää valittamalla parane, hihat on käärittävä. Kun viikko toisensa jälkeen lukee tuonilmaisiin muuttaneiden duunikavereiden muistokirjoituksia, tulee väkisinkin mieleen omakin olotila. Ja se, että kotonakin jaksaa tehdä vain sen välttämättömimmän.  Pari viikkoa on pitänyt jättää laulutkin väliin, olen ollut lähinnä kyytimässä kuorolaisia kun oma ääni on ollut pihinää.

Mutta näillä mennään. Onneksi Simo vaatii kolme lenkkiä päivittäin ja minä vien koirulin aina illalla. Tulee puuskutettua edes sen verran kuitenkin. Kevätaurinko paljastaa huushollista kaikki pölyt ja hämähäkinseititkin, en oikein ole päässyt alkuun minkään paikan korjaamisessa. No, keittiön verhon pesaisin kyllä tänään aamulla.

Ja leivoin pari kääretorttua. Siinä tän päivän saldo, ei ole paljon.
Mökkireissullekaan ei tartte niin kovin varustautua, kun ei sinne vielä voi jäädä olemaan. Mutta pääsiäinen on pian. Kiirastorstain messu on koettava. Pitkänäperjantaina päivä on aina pilvinen. Mutta jospa lauantaina jo aurinko paistaisi.

Oikein ihanaa PÄÄSIÄISTÄ kaikille toivotellen

ja maistellaan mämmiä....




tiistai 21. maaliskuuta 2017

KEVÄTTÄ PUKKAA

Eilinen kevätpäiväntasaus oli eräs rajapyykki, yö ja päivä samanpituiset. Aamuisin on upeata herätä valoisaan aamuun, avata ikkuna ja hengittää raikasta ja keväistä ilmaa. Kuunnella mustarastaan aamukonserttia ja tiaisten tirskutusta. Ja toki muitakin lintusia on aloittelemassa lurituksiaan.



Eilen lauluryhmämme konsertoi eläkkeensaajien viikkotapaamisessa, tänään toinen lauluryhmä sitten viihdytti palvelutalon ikäihmisiä. Hienosti meidät otettiin molemmissa vastaan. Vähän apeaksi mielen veti se, että omia duunikavereitani oli kuulijoiden joukossa, pyörätuolissa ja muistisairaina. Mutta musiikista he nauttivat ja kun yhdessä laulettiin Satumaata haitarin säestyksellä, alkoi jalkaa vipattaa. Varmasti mieleen nousi alitajunnasta muistoja musiikin myötä.  Aamun selkeä sää oli vaihtunut räntäsateeseen ja pois ajaessamme kaupungin kadut olivat jalankulkijoista tyhjentyneet. Lumet on lähes jo sulaneet ja räntäsade voi olla vielä jäljellä olevan sulattaja, niin vetistä se on. 


Simo-koirulin 9-vuotispäiviä juhlittiin viikko sitten. Hampaat on hoidettu, rokotukset ajantasalla ja ruokahalut ennallaan. Tänään huomasin, että koirulin korvaläpsyissä on allergista ihottumaa. Joskus vuosia sitten hoidettiin samanlainen vaiva, silloin jätettiin kaikki naudanliha pois ruokavaliosta. Nyt kokeiltiin yhtä naudanlihasta herkkutikkua ja hups vaan. Heti allergiaoireita. Ei kannattaisi kokeilla. Aamulla soitan eläinlääkärille taas kerran.
Kaveria ei jätetä hoitamatta ja kaikki epäilyttävät herkkuraksut ja -tikut heitetään roskikseen.

Ja keräilyrintamalle kuuluu mukavia:  kerroin varmaan joskus noista Pomona-purkeista, joita olen keräillyt. Yhtä on puuttunut eli isoa karviaista. Olen seurannut netistä myyntipalstoja huonolla menestyksellä ja ajattelin jo laittaa toriin ostoilmoituksen, kun huomasin ison karviaisen olevan tarjolla. Oitis vastasin myyjälle sähköpostiviestillä. Pariin päivään ei kuulunut mitään mutta sitten selvisi, että myyjätyttö asuu tuossa 150 metrin päässä samalla kadulla. Päästiin hinnasta sopuun ja nyt on purkkirivistöni täydellinen ja minä onnellinen. Kyllä ihminen on ihan hullu keräyskärpäsen puremisesta, Mutta olishan niitä huonompiakin harrastuksia tarjolla. Joskus on pakko alkaa vähentää kippoja ja kappoja kun hyllytilojen reunat tulee vastaan. Se on sitten sen ajan murhe.


Viikonloppuna on jokavuotinen harmonikkaristeily, siis mukavaa ohjelmaa tiedossa. Kyllä näillä eväillä meikä mummo taas jaksaa....
Ainoa murhe on joulureissusta alkanut michelinien kerääntyminen keskivartaloon, nyt on pakko aloittaa kadonneen vyötärön metsästys...kun vaan tietäisi, miten. Elämä on.





torstai 16. maaliskuuta 2017

ONNETAR ARPOI

Arpajaiset on suoritettu. Kaikki arpaliput (yli 30) laitettiin punaiseen maljakkoon tänä aamuna.
Maljakko on seissyt käyttämättömänä hyllynpäällä edellisistä arpajaisista asti, ainakin siitä päätellen, että sormenjäljet ja pölyhiukkaset pinnassa näkyy...

Sekoitus, kieputus, sekoitus ja nosto. Prinssipuoliso toimi onnettarena ja lapuista nousi Irman arpa. Kun kommentoijina oli kaksikin Irmaa, olin numeroinut heidät kommenttien jättämisjärjestyksessä ykköseksi ja kakkoseksi. Kakkosen arpa eli Irma blogista Elämää eri muodoissa nousi voittajaksi. 


Onnea Irma, sinulle lähtee paketti pikapuoliin. Varmista vielä osoitteesi sähköpostiini anja.pessala@gmail.com, vaikka luulen, että se minulla jossain on tallella.

Kiitos kaikille kommenteillaan arpajaisiin osallistuneille. Saatiin vähän piristystä tähän kevään odotteluun. Ja nythän kevät on jo läsnä, mustarastaan huilu kuuluu pihan metsiköstä ja tiaiset käyvät ahkerasti asuntonäytöillä. Aurinko sulattaa viimeisetkin lumikasat ja pian nousee ensimmäiset leskenlehdet ja krookukset. Nautitaan.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

ARPAPELIÄ KERRAKSEEN

Vielä ehtii mukaan näihin pieniin arpajaisiini. Ihan vaan sen vuoksi nämä arpajaiset, että sivujen katselumäärässä pamahti tasaluku ja muutenkin tämä kevään odotus tarvitsee pientä piristystä.


Vaan kyllä muutkin tällä meillä päin osaavat arpapelin.  Kun tässä olen pakertanut vaalimainoksia tuon prinssipuolison ehdokkuuden vuoksi, on  sloganit ja muut tavoitteet paremmasta kaupunkikunnasta tulleet tutuiksi. Kun sitten viimein saimme eilen iltapäivällä ehdokasnumerot keskusvaalilautakunnalta ja esitteet painoon, tuli jättiyllätys:  ilmoitetut numerot vielä kertaalleen muuttuvat, sillä vaalilautakunnalta oli jäänyt pari ehdokasta ilman numeroa! Että sillä lailla. Pikainen yhteys iltamyöhään painofirmaan, että pysäyttävät esitetilauksen odottamaan uusia ja oikeita ja toivottavasti viimeisiä ehdokasnumeroita. Tekevälle sattuu, näinhän sanotaan.


Moka mikä moka. Vähän kummastuttaa tuo touhu kaupungin lautakunnassa. Ensin heillä  ongelmana se, että eräs ehdokas oli mukana kahden eri puolueen listalla. Kun kumpikaan näistä puolueista ei antanut periksi, keskusvaalilautakunta tiputti kyseisen ehdokkuuden kokonaan. Ja nyt sitten oli tiputettu kaksi muuta ehdokasta listoilta ilman syytä ja jaettu ehdokasnumerot jäljelle jääneiden kesken.  Eihän tällainen touhu nyt näytä edes lotto-arvonnalta!


Jaapa jaa. Kuinkahan monelta ehdokkaalta on mennyt tehty työ harakoille, monethan jo hehkuttivat facessa numeroitaan tiedoksi äänestäjäkunnalla. Nyt näitä päivityksiä perutaan ja pahoitellaan.

Elämä on siis arpapeliä. Joko menee hyvin tai huonosti  tai sitten hyvin huonosti. Onneksi kaikesta sentään selvitään loppujen lopuksi aina kuiville. 

Kevättä pukkaa. Aamuinen lintujen viserryskonsertti kuulostaa todella nautinnolliselta. Tikka rummuttaa valopylvääseen ja talitintit jo pitävät pönttöjen katselmusta. Omakin kevätfiilis pitäisi kaivaa naftaliinista. Tuntuu vaan, että on itse vielä niin talvihorroksessa, ettei ikäänkuin mikään homma lähde käyntiin. Mutta kyllä se tästä. Auringonpaiste herättää varmasti ärtyneimmänkin mörrimöykyn. Ja silmissä siintää jo pääsiäisen läheisyys, silloin viimeistään korkataan mökkikausi. 


Sanotaan, että tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä. Näin on ainakin minun kohdallani. Hyviä päätöksiäni en ole saanut täytäntöön, vaan aina siirrän ja siirrän tekemisiäni eteenpäin kunnes seinä tulee vastaan. Mutta silti. Ilo pintaan, vaikka sydän märkänisi.
Iloitaan lähestyvästä keväästä, sen valosta, lämmöstä, lintujen viserryksestä ja lumien sulamisesta. Niistä kannattaa olla kiitollinen.

Eisku ja Repu Koi, kiva että kirjauduitte lukijoiksi. Lupaan yrittää ryhdistäytyä myös blogin kirjoittamisessa. 
Ja arvontaan ehtii vielä mukaan. Näillä mennään...

lauantai 25. helmikuuta 2017

ARVONTA JA PÄIVITYSTÄ

Kurkkasin taas pitkästä aikaa tänne blogistaniaan. Kuuban reissun rusketus haalistuu, pitäisi varmaan istahtaa kevätauringon hellittäväksi tuonne pihalle että saisi ihon värin pysymään paremmin. Vaan pilvisiä ovat päivät nyt olleet. Tosin tänään pilkistää aurinko pilvien raoista. 

Arkiset viikot menevät ohi sujahtamalla. Säännölliset laulu- ja soittosessiot rytmittävät elämää ja vaikka kulunut viikko oli talvilomaa olevinaan,  oli ohjelmassa sunnuntaina pelimannitanssit, keskiviikkona kokoustamista, torstaina Jussin-tanssit ja perjantaina konkareiden kirjoituskurssi. Että sellainen talvilomanen. No, eläköityneillä elämä on kuitenkin lomaa ja jos ei lunta sada eikä tarvitse lumikolaa työntää, jää koiran päivittäiset lenkitykset pääasiallisiksi hommiksi. Kevätaurinko kun kurkkii ikkunoista, näkyy koirulin haukkujäljet ikkunassa ja kaikki mahdolliset villakoirat huonekalujen alla. Vaan haittaakse?  Justiinsa luin, että liika imurointi ei ole terveellistä (?) vaan pitäisi käyttää harjaa ja moppia.  Just niin. Ostettiin juuri keskusimuriin uusi piiiitkä letku ja uusi lattiasuulake. Että kyllä sitä nyt vaan käytetään, oli letku riittävän hinnakas jätettäväksi siivouskomeroon nököttämään.

Pientä kauppaa olen käynyt Pomona-purkeilla ja kansilla. Kun vien pienen paketin ärrään tai postiin, yleensä aina on tulossa minulle pieni paketti kotiin vietäväksi. On niin hurjaa tämä keräilyharrastus. Prinssipuoliso haluaisi jo läpätä jäsenmaksun minun pelimanniporukalleni, joka lämmittää hyllyä olohuoneessa. Minusta saavat vaan soitella ilman maksuja. Keskustelu haitaristeista yltyi, kun viikolla tuli toinenkin soittava Dulevon nallekarhu lisää hyllylle.





Sormet syyhyää näin keväällä, multapussi odottaa valmiina, että tomaatin pikkuruiset siemenet peitettäisiin odottamaan kasvuun heräämistä. Myös keijunmekon siemeniä pitäisi ripauttaa multaan. Huonekasvien mullat vaihdoin viime keväänä, nyt taidan vaan lisätä ruukkuihin tuoretta multaa, lannoitetta olen jo vähän lisännyt kasteluveteen kerran viikossa. Retki Türin kukkamarkkinoille toukokuun 19 pvä on jo maksettu ja taas vakaasti päätetty, ettei sieltä nyt kanneta selkä vääränä taimia ja kukkasia. Ans kattoo sitten. Ja siemenluetteloita on selattu tarkasti, viherpeukkujen tarjoukset tarkistettu. Torista ostin parin-kolmen kasvattajan siemeniä kokeiltavaksi, mahtavatko kasvaa minun kukkamaallani ensi kesänä. Mökille haluaisin lisää ruusuntaimia vielä. Hurahtanut mummeli alkaa kohta olla ihan hömelö näissä kukkasten kasvattamisen intohimoissaan. 


Mutta ne arpajaiset. Lukaisin tuota alempaa laskuria:  pian täyttyy tasaluku ja siksi on syytä laittaa pystyyn pienimuotoinen arvonta.
Tähän postaukseen kommentista saa yhden arvan, jos on lukijani, saa siitä toisen arvan ja jos linkittää omaan blogiinsa, saa kolmannen. Arvonta sitten 15.3.  ja onnea siihen! Kommenteja vaan kehiin!



Simolla on vuotuinen hammashoito keskiviikkona. Sitten on taas valkoinen hammasrivistö sekä hymyyn että ärhentelyyn. Onneksi ärhentelee vain toisille poikakoirille, jos sattuu lenkkipolulla vastakkain. Ja tietysti pihan oravat saavat raikuvat haukut.

Lunta on satanut reilut parikymmentä senttiä kaikkiaan. Pikkupakkastakin, mutta kevätaurinko sulattaa lumet ja häivyttää pakkaset. Pupujen polkuja on pihalla paljon, onneksi suojasimme pihan kasvustoa näiltä jyrsijöiltä. Saa nähdä, millainen marjasato on ensi kesänä, mustikan ja puolukan varvut kun on olleet paljaina lähes koko talven. 

Annetaan lähestyvän kevään ja auringonpaisteen helliä mieltä ja sielua. Uutta toivoa me tarvitsemme nykymaailman tilanteessa. Muutetaan ne asiat, jotka voimme, hyväksytään ne, mihin ei voimamme riitä ja ymmärretään näiden välinen ero.  Keväisin miettein...anja
Birgitta Koivisto, olet sydämellisesti tervetullut lukijaksi anja-reginan aittaan!

perjantai 3. helmikuuta 2017

VEDENNEITOJEN VIEHKEYTTÄ

Jotenkin on mennyt tämä talvi niiin köpsästi, että vaikka pihalammmikon avanto on auki, tämä mummeli ei kykene edes kastautumaan kylmään veteen. Vastentahtoisesti en kuitenkaan halua sinne painautua, vaan odottelen inspiraatiota vapaaehtoiseen kylmään kylpyyn. Tästä aasinsiltana muistelen Varaderon taitavia vesitanssin taitajia. Eräänä iltana saimme nauttia heidän polskautuksistaan ison altaan veteen.

Ajattelinpa jakaa näitä kuvia tuosta mukavasta illasta.







Melkoisen pitkään pystyivät nuo miehet eli Ahdit pysymään veden alla. Ja taitavasti nostelivat vedenneitoja yläilmoihin. Eipä ollut rasvaa reisissä näillä tyttösillä.




No, etelän yö on lämmin ja altaan vesi samoin. Ehkä en sittenkään vertaa tätä oman pihalammikon avantoon! Ja enhän minäkään ole vedenneitojen simpsakassa muodossa (enää!) joten olkoon, kateellisen puheita.

Mukavaa viikonloppua toivottelen. Ja suunnittelen huomenna painautumista jäiseen avantoon. Jos uskallan enää....mutta olishan se vahinko jättää harrastus, joka jo toistakymmentä talvea on pirteänä minut pitänyt.

maanantai 30. tammikuuta 2017

KUN NOKKA NOUSEE ...

...niin pyrstö tarttuu kuin  varikselle kävi tervatulla katolla. Kevätauringon pilkahdus sai minussa aikaan äkillisen siivouspuuskan ja aloin vimmalla kiivetä keittiötikkaille pyyhkiäkseni pölyt kannurivistöstä. Siellä ne tyhjänpanttina nököttävät ja pölyä keräävät. Sain idean läpätä niitä facen myyntilistalle yhden toisensa perään. Muutenkin olen käynyt Pomona-purkkikauppaa, paketoinut hevosia ja nekkoja ja yhtä ja toista minulle nyt jo tarpeetonta uusiin koteihin. Arabian kannuista on ollut kysyntää ja paketteja on kiikutettu postiin ja ärrälle.

Kaikki muuten ihan ok, mutta kun selaan torin ja facen sivuja, löydän sieltä esim. punaista lasia ja ne jos mitkä ihan nimeäni siellä huutavat suureen ääneen. Sanotaan, että kauppa se on mikä kannattaa, mutta minun kokemukseni on kyllä, että ei kannata, mutta pitää jotakuinkin tasapainoa. Ongelma on, ettei minun huushollistani  mikään vähene, sehän kuitenkin oli alkuperäinen tarkoitukseni.

Vuosikymmenten aikana on kertynyt hyllyihin niin paljon itselle tarpeetonta, että siivous on välillä kovinkin tarpeen. Joihinkin esineisiin on kiintynyt niiden tunnearvon vuoksi. Eihän niistä voi sittenkään luopua. Muka. Ja seuraavalle sukupolvelle on ihan turha mitään vanhoja kannuja ja kippoja säästää, eivät he ole niistä kiinnostuneita, sillä heillä on oma makunsa ja mieltymyksensä.

No, kiltisti asettelin osan kannuista ja soppaskoolin takaisin puhdistetulle hyllylle. Samoin kävi vaatehuoneen kevätsiivouksen kanssa. Monta sellaista vaatetta, joiden sisällä näytän turvonneelta lenkkimakkaralta, ripustin takaisin odottamaan, että josko sentään joskus.... vaikka tiedän tasavarmasti, että jos se joskus tulisi niin olisi se jo ehtinyt tulla. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa. Niinpä.

Aamulla satoi märkää lunta, pihametsikkö näytti ihanan puhtaalta ja talviselta. Päivän mittaan oltiin plussalla ja loskaa riitti. Ihme talvi tämä. On povattu, että tätä menoa meillä on kohta samanlainen talvi kuin Unkarissa. Onneksi toistaiseksi vielä ilma meillä on puhdasta ja happirikasta, kiitos havumetsien. Ilmastomuutoksesta puhuvat ovat oikeassa. Tekoja tarvitaan.

Mihin pieni ihminen voi sitten uskoa. Ennen me ihailimme Amerikkaa ja amerikkalaisia. Nyt on ihailu muuttunut hämmästyneeksi hämmennykseksi. Mitä tästä kaikesta voi seurata?
Tuskin kukaan sitä tietää, aavistella toki voi. Ehkäpä sittenkin on totta, että on lottovoitto syntyä Suomeen. 

Päivä on jo pidentynyt selvästi. Simo odottaa kärsimättömänä iltalenkille lähtemistä. Taidan päästää koirulin kipittelemään ja tekemään pieniä tassunjälkiä märkään lumeen. Jaa kuvia!  En ole kuvannut muuta kuin kannuja, joten - olkoon. Hei toistaiseksi.